Ensimmäinen kamerani oli Ljubitel. Olin ostamassa Niemen kuvaamosta jotain japanilaista laatukameraa, kun vuoroaan odotteli takanani Keijo Jaakola. Hän suositteli tuota ja palkasta jäi sen vuoksi paljoon muuhunkin. Kuten filmeihin. Helyn kuva lienee Ljubitelilla otettu 60-luvun lopulla, 6x6 cm filmikoko viittaa siihen. Myöhemmin tuli Cosina, Canon ja pari kaitafilmikameraakin alussa sekä videokameroita. Cosina oli turvallinen matkoilla, varma ja huoleton – varkaat olivat merkkitietoisia niin ei tarvinnut koko ajan vahtia kameraa.
Rakennusmaalarina aloitin isän kaverina. Isä oli hankkinut maalariammattikoulun aikoihin taiteilijalaatuisia öljyjärejä, joilla sain tehdä ensimmäisen maalaukseni. Mainosalalle minun piti pyrkiä, mutta toisin kävi. Kankaanpäähän oli perustettu taidekoulu, sinne hain ja pääsin. Silloin ei ollut valtion takaamia opintolainoja, joten minun piti oppia vuodessa sen, mitä muilla meni kolme vuotta. Räike, Tarna ja Lamberg näyttivät suunnan, johon kulkea.
Tähän mennessä on tullut tehtyä monenlaista. Ehkä ruudelle katseleminen on ollut liian isossa roolissa, paljon on mennyt kallista aikaa ohjelmien ja niiden päivitysten opiskeluun. Olisi voinut senkin ajan tehdä jotain muuta. Mutta en valita, en päivääkään vaihtaisi pois.
created with
Website Builder Software .
